”Ei tässä mitään erityistä tarvitse. Tuntuu vain niin hyvältä olla yhdessä kaikessa rauhassa ja jutella sinun kanssa.” Tämän toteamuksen olen kuullut useamman asiakkaani suusta kuluneen reilun puolen vuoden aikana. Ehkä erityisen merkityksellistä onkin juuri se oleminen yhdessä, kohtaaminen.
Olen ymmärtänyt, että sana ihminen tulee sanasta ihme, ihmeellinen, tai ne ovat ainakin sukua toisilleen. Sinä olet ihme, ainutlaatuinen ihminen. Ja minä. Kun ainutlaatuiset ihmeet kohtaavat, syntyy ihmeellinen kohtaaminen. Mitä kaikkea siinä kohtaakaan? Mitkä kaikki asiat siihen vaikuttaa? Mitä kaikkea siinä syntyykään? Isoja ja mielenkiintoisia kysymyksiä, ainakin minusta, elämän ihmettelijästä.
Ihminen voi olla ihminen, kun on joku, jolle olla ihminen. Luin tämän viisaan lauseen joskus jostakin. Olemme peilejä toisillemme, vasta suhteessa toiseen voimme ymmärtää, keitä me olemme. Tai ainakin olla ymmärtämässä jotakin itsestämme. Me tuomme tähän hetkeen, myös kohtaamiseen, jollakin tavalla koko sen pituisen elämän matkamme monivärisine hetkineen. Tulkitsemme kohtaamistamme omien kokemuksien ja uskomusmaailmamme kautta.
Vaikka kohtaajilla voi olla hyvin erilaisia kokemuksia takanaan, he ovat kummatkin ihmisiä inhimillisine tuntemuksineen. Ja se koskettaa. Sitä enemmän se koskettaa, mitä enemmän saa kohtaamisessa olla totta ja rehellisesti se, joka juuri silloin on. Koskettaa kuulla ja tulla kuulluksi. Koskettaa nähdä ja tulla nähdyksi. Koskettaa olla ihminen ihmiselle. Iästä, sukupuolesta, asemasta tai mistään muustakaan määrittelystä riippumatta olemme ensisijaisesti ihmisiä, samanarvoisia. Minä olen ammatiltani ohjaaja ja hoitaja, mutta ensisijaisesti ihminen ja kanssakulkija. Haluan sydämestäni, että tämä näkyy niissä kohtaamisissa, joissa saan olla mukana.
Yksi ihmisen perustarpeista on hyväksytyksi tulemisen tarve. Kun tämä tarve täyttyy kohtaamisessa, koskettavasta kohtaamisesta voi tulla myös hoitava. Muutama vuosi sitten osallistuin kolmipäiväiseen FirstBeat – sykevälivaihtelu mittaukseen ja hyvinvointianalyysiin. Tarkoituksena oli oppia päivittäiset kuormittavat ja palauttavat asiat. Kirjasin noiden kolmen päivän aikana melko tarkasti, mitä tein ja mihin aikaan. Erään päivän todella palauttava hetki oli kohtaaminen puolitutun työtilani naapuritalon asukkaan kanssa. Tulin kuulluksi ja nähdyksi. Jaoimme elämää ohikiitävän, mutta ainutlaatuisen hetken.
Vastikään näytin yrittäjäkoulutuksen kollegoille Violamon Senioripalveluiden luontotoiminnasta kuluneena kesänä kuvatun videon, joka löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=vjX_dQLuIfo. Eräs kollegoistani totesi, että hänkin olisi halunnut olla metsäpolulla ja puutarhassa kanssani. Hänkin olisi kuulemma halunnut tulla juuri tuolla tavalla kosketetuksi ja kohdatuksi. Me kaikki kaipaamme sitä, koska se on syvin tarpeemme. Erityisesti tarve voi täyttyä live kohtaamisessa, jossa ollaan aidosti läsnä.
Paljon hyvää palautetta saaneen Violamon Virkiä palvelun ydin on kohtaaminen, läsnäolo – luotettavasti ja lämmöllä. Sellainen kohtaaminen mahdollistaa voimaantumisen, omien voimavarojen ja elämän merkityksellisyyden vahvistumisen. Yhdessä on usein turvallisempaa ja hauskempaa löytöretkeillä, ja ihan tuttukin asia voi toisen kanssa näyttäytyä ihan uudessa, mielenkiintoisessa valossa. Virkiä palveluun voi tutustua lisää täältä.
Kohtaamisilla ja kosketuksilla on väliä. Kohdataan ja kosketetaan kunnioittaen, ihmisinä ihmisille.
